Tikun päiväkirja

[Ella]

Tänne siis merkintöjä ja tarinoita, kun joku on Tikun kanssa puuhastellut (:

[Ella]

Tikun vanhat merkinnät entisestä päiväkirjasta!

19. syyskuuta 2009 ELÄINLÄÄKÄRIN LUONA JA KOULUTUSPAIKKA
Eli nyt Tikulle on varmistunut koulutus paikka seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Tamma lähtee ravitallille opettelemaan ajon saloja, ja tutustumaan suuren tallin vilinään. Tarkoituksena olisi, että tamma palaisi kotiin 6. joulukuuta, jolloin neitokainen täyttää kolme vuotta! Ja silloin pitäisi pystyä vetämään ravikärrejä hieman perässä (; Katsotaan kuinkas tämä onnistuu.
Joten meidän piti siis suunnata käymään eläinlääkärin tutkittavana, jotta pistettäisiin terve hevonen matkaan. Eläinlääkäri ihastui Tikun käytökseen, joka oli kerrankin erittäin avoin ja rohkea! Kaikki antoi testata, ja toimi erittäin mallikkaasti. Tälläinen lausunto saatiin sitten eläinlääkäriltä :
Milkan Tikalle tehty laaja terveystarkastus ja mitään tavallisuudesta poikkeavaa tammalta ei löytynyt. Tamma käyttäytyi tarkastuksen ajan todella nätisti, joten tarkastus oli nopeasti ohi.
Eli nyt ollaan tyytyväisiä, kun täysin terve hevonen laitetaan maailmalle! Kirjoittelen tänne kyllä kuulumisia, sitä mukaa, mitä raportteja sieltä saadaan (;

17. syyskuuta 2009 VALMENNUKSESSA
Tänään saimme ohjattua opetusta, maasta käsin-työskentelyyn. Tänään aiheena oli luottamuksen voitto, ja ai että olin ylpeä omasta pikkutammastani! Vaikka se luonteeltaan onkin äkkipikainen, ja "omg tuolla on vihreä örkki, äkkiä pakkoon!"-tyyppinen, se suoriutui lopulta kaikesta, erittäin hienosti! Rohkea oma vauvelini, ehkä tästä vielä kehitytään :D Tässä vielä valmentajan kommentteja.
Valmentajana toimi Wamp., kiitos hänelle kärsivyydestä seurassamme :D!
"Olin pystyttänyt kentälle kaikkea mitä Ella oli kertonut Tikun erityisesti pelkäävän. Kentällä oli purkkeja jotka heiluivat vienosti tuulessa, kirkkaita esteitä ja kaikenlaista pientä, esimerkiksi autonrenkaita ja pyysin vielä tallimestaria ajamaan traktorin kentälle. Lopulta pyysin Ellan paikalle Tikun kanssa. Tiku tepasteli vastahakoisesti, sitä pelotti jo valmiiksi. Kehotin Ellaa kävelemään Tikun kanssa kenttää ympäri. Pian Tiku rauhoittuikin ainakin hieman. Kävin rapsuttamasta söpöä kaveria ja jakelin ohjeet: "Jatkatte kävelyä. Meette jokasella kierroksella aina vain lähemmän tota punasta estettä kunnes ootte ihan vieressä". Ella nyökkäsi ja lähti kävelemään. Katselin jännittyneenä miten tämä onnistuisi. Ihan esteen vieressä Tiku epäröi pakenemisen ja Ellan välillä, mutta valitsi sitten Ellan, kun tämä rapsutteli sitä rauhoittavasti korvan takaa. Seuraavaksi neuvoin kaveruksia alittamaan purkit ja suuntaamaan autonrenkaisen vierestä, ja lopuksi kiertämään traktorin. Purkkien alituksessa Tikun pinna kiristyi. Se ei kerta kaikkiaan suostunut liikkumaan. Se tuijotti ja tuijotti pelästyneenä purkkeja ja pelkäsi henkensä edestä. Ella silitteli tammaa rauhoittavasti ja vähitellen Tiku rentoutui. Ella käytti tilaisuutta hyväkseen ja talutti hermostuneen Tikun purkkien ali. Tamma pelkäsi mutta seurasi Ellaa. Huomattuaan, ettei sille käynyt kuinkaan, tamma käänsi päänsä purkkeja kohti kuin sanoakseen "Voitin teidät senkin kurjat purkit!" Autonrenkaat sujuivat mukavasti vain hieman säpsyillen. Traktorin luona tammalle tuli ongelmia, mutta kierreltyään ja kaarreltuaan se pikkuhiljaa rauhoittui. Pyysin valmennettaviani kiertämään radan vielä kerran. Esteet mentiin, purkit ja renkaat samoin, mutta traktorilla tuli taas ongelmia. Tarpeeksi kehuja saatuaan se kuitenkin suoritti tehtävät erinomaisesti."
"Vaikka vähän säikky tamma tuo onkin, se keräsi tänään itseluottamuksensa ja ylitti esteet mielessään. Tällaisia harjoituksia kannattaa pitää mahdollisimman usein, jotta tamma tottuu. Pari kertaa viikossa noin 20 minuutin ajan. Olette loistava pari josta toivottavasti kuulen vielä".

13. syyskuuta 2009 UUSI TALLI
Tallin vaihdos siis tuli eteen, ja tällä kertaa löysimme asuinpaikkamme upeasta uudesta yksityistalli Suburbanista, joka löytyy tietosivulta linkitettynä. Tiku oli aluksi hieman hämmentynyt uudesta tallista ja hevosista, mutta rauhoittui pian. Yö menikin tallimestarin mukaan rauhallisissa merkeissä, ja Tiku oli kaikki heinät popsinut (ihme possu tuo tamma!). Valitettavasti ei meillä tällä kertaa koko päivä tarhaukseen ollut mahdollisuutta, mutta onneksi Tikulle löytyi mukavat karsinanaapurit, joiden kanssa uskon tamman pärjäilevän. Samoin itse tottakai käyn tammaa viihdyttämässä. Ja tarhakaveriksi löytyi upea energinen brandenburg-tamma, joka näin ensitapauksella vaikuttaa järkevältä neidolta, toivottavasti saa jotain järkeä taottua tuon omankin neitokaisen päähän

30. elokuuta 2009 LOMAILUT ON LOMAILTU
Taas on ollut pitkä (=liian pitkä) väli kirjoittelun lomassa. Tosin ei nyt kesäaikana sen kummempaa ole ehtinyt tapahtuakaan, sillä kesäkuun lopusta elokuun puoleen väliin asti Tikka on lomaillut laitumella. Kuulemma hyvin viihtyi ikäistensä seurassa, toivottavasti ei päässyt pomottelemaan muita, saas nähdä millainen riiviö paketista vielä purkaantuukaan. Pian saamme juhliakin tamman 2-vuotis syntymäpäivää! Saa nähä mitä kaikkea siihen mennessä olemme oppineet. Tarkoituksena olisi laittaa Tiku nyt myös raviradan talliin ajo-opetukseen, kun sen aika tulee. Omat taidot eivät riitä ja varsa saisi kunnollista ohjausta alusta alkaen. Mutta pidämme teidät ajan tasalla, kunhan minullekin selviää jotakin (;

18. kesäkuuta 2009 KUULUMISIA JA JENNI VIERAANA
Oho nyt on kirjoittelu vähän unohtunut. Kuitenkin treenailtu yleisiä käytöstapoja, oikein ahkerastikin. Myös niin eläinlääkäri kuin kengittäkin on tullut tutuksi, kun tallilla ovat vierailleet. Hienosti käyttäytynyt näissä tilanteissa. Tammalle on kuitenkin tullut hieman pahaksi tavaksi rynnätä laitumelle päin taluttaessa. Aina pitäisi päästä vihreälle ja talutuksesta ei oikein tule mitään. Ja myös se maailman ihanin mies, Zock herra talliltamme. Onneksi vielä ei ihan kiimaiässä, luultavasti meiltä silloin menee pää täysin sekaisin ja tulee kunnon junttura kaudet esille. Mutta eli paljon harjoitellaan rauhallista kävelyä talutuksessa ja käyttäytymistä hoitopaikalla. Kyllä työ kohta kantaa hedelmää, kun mukanani pyörii hienosti käyttäytyvä nuori neiti (;
Myös tuttavani Jenni kävi tammaa katsomassa. Hän on melkein "erikoistunut" varsoihin, sillä toimii suurella ravitallilla tamma vastaavana, eli hoitaa niin tammat kuin varsatkin. Jenni onneksi kehui neitiä erittäin hyvä käytöksiseksi ja hienoksi rakenteeltaan. Tähän täytyy nyt olla tyytyväinen ja toivottavasti kehitys jatkuu yhtä hyvänä. Eli paljon hommia tiedossa. Olen kyllä myös miettinyt, että jos laitettaisiin tamma kaksivuotiaana jonnekin treenattavaksi. Omat kykyni eivät välttämättä riitä kunnon koulutukseen, joten jos löytyisi kiinnostunut henkilö, jolla olisi aikaa puuhailla tälläisen virkeän suokkineidin kanssa, ilmoittautukoot! Tehtäviin kuuluisi ajolle opettamista, juoksuttelua ja mahdollisesti irtohypytystä ja mitä ikinä keksitkään! Mutta siihen vielä se vuosi aikaa, neiti täyttikin tässä hetki sitten ensimmäisen vuotensa! Harkitaan, harkitaan, mitä tehdään.

12. toukokuuta 2009 KUULUMISIA
Edelleen ollaan jatkettu perusasioiden treenaamista. Ei olla uusia asioita otettu treenattavaksi, hiotaan nämä nyt kuntoon (; Kuulemma hyvin käyttäytyvä tamma neiti, ilmeisesti omistajalle saa sitten pelleillä ja esittää "enhän minä osaa". Mutta hyvä jos sentään vieraiden käsittelyssä näyttää parhaat puolet itsestään. Oli kuulemma muun lauman mukana onnistunut tekemään pienen karkulenkin, mutta saatiin kaikki hevoset turvaan ja vältyttiin pahemmilta onnettomuuksilta. Saa nähdä millainen kahlekuningatar tästäkin kasvaa.

26. huhtikuuta 2009 KUULUMISIA
Tämä neitokainen kasvaa huimaa vauhtia! Luonteeltaan niin unelma kuin vain voi pieni hevonen olla. Todella reipas ja innokas opiskelija, sekä utelias mikä auttaa koulutuksessa aikalailla. Voisin myös sanoa, että varsinainen herkkusuu :D Saadaan vähän jo kohta rajoitella tuota omenoilla herkuttelua, ettei hampaat mene ihan reijille. Ja saatiin kyllä yhtenä päivänä Liqun kanssa hyvät naurut, kun tuo tallin hieno kilparatsu Zock on niin rakastunut tähän pikkuneitiin. Tiku ei ihan niin innostuneelta vaikuta, mutta ehkä tämäkin tapaus rakastuu, kunhan tuota ikää ja ymmärrystä tulee lisää.
Edelleen olemme jatkaneet hoitoimenpiteisiin totuttelua. Nyt saadaan koskea joka paikkaan, niin paljaalla kädellä kuin nyppylähanskoilla. Tamma oikein nauttii kun rapsuttelen sitä takajalan sisäreidestä. Se levittää jalkojaan ja sen ylähuuli venyy suloisesti. Tämä on vaan niin hurmaava tapaus! Ja ainakin vielä tässä vaiheessa kaunis, vaikka tuota jalkaa löytyykin paljon ja runko vielä hieman lyhyt. Mutta kun tuo paksu talvi- ja vauvakarvan sekoitus on alkanut tippumaan, niin sieltä paljastuu ihan jäntevän näköinen paketti. Saa nähdä, jos joskus eksytään suomenhevosten näyttelyihinkin varsan kanssa.

12. huhtikuuta 2009 KUULUMISIA
Tiku muutti siis uuteen kotiinsa luokseni Kaarnakujaan. Kiitoksia Liqouricelle upeasta tallipaikasta!
Aamulla heti kahdeksan aikaan lähdettiin Malsamoon traileri perässä. Puhuttiin Milkan kanssa vielä hieman tulevaisuuden suunnitelmista ja lupailtiin pitää yhteyksiä ja tapailla varsan kasvuaikana. Sitten pääsin moikkaaman Tikua ja pakattiin varsa autoon. Hienosti tuli perässä, hieman epäilevästi kylläkin mutta oikein hienosti on saanut peruskoulutuksensa täällä. Sitten kurvailtiin uutta kotia kohti ja moikkailtiin Liqua. Vietiin varsa karsinaan ja syöttelin tammalle hieman porkkanoita kädestä. Kohta täytyy lähteä varusteostoksille, kirjottelenkin sitten tänne ostoksistamme.
Iltapäivällä takaisin tallille, uudet varusteet mukana. Ostoksilla mukaan tuli musta yleissatula (viininpunainen huopa + pehmuste) ja mustat suitset englantilaisella turpahihnalla sekä paksut nivelkuolaimet. Nämä menevät varustekaappiin hetkeksi odottelemaan. Sitten lähti matkaan myös lukollinen viininpunainen harjalaatikko harjoineen, nailonriimu + naru, talli- ja sadeloimi. Näillä toivottavasti pärjäillään hetkinen. Katsotaan jos joku päivä uudestaan kauppailemaan.
Laitettiin uusi riimu päähän, ei vauva yhtään hätääntynyt, hienoa! Sitten vähän harjailtiin ponia joka puolelta, jalkoja ei vielä nostettu, kosketeltiin kyllä. Hienosti Tiku seisoi, kiitoksia tallilaisia kiinnipito avusta! Rapsuttelin ponia vielä hetkisen.

[Ella]

23. marraskuuta 2009 JÄLLEEN UUSI ASUNTO
Eli kuten otsikosta voi päätellä, Tiku on löytänyt uuden asunnon upeasta Kivihaasta! Tyytyväisempi en tamman tallipaikkaan voisi olla, täältä löytyy kaikki mitä tarvitsemme, ja pieni kiva porukka! Pääsemme myös jokainen itse vaikuttamaan, mitä tallilta odotamme.
Tiku kuitenkin siis edelleen ravitallilla koulutuksessa. Varsaa olen muutaman kertaa päässyt moikkaamaan, ja hyvin se on näyttänyt viihtyvän, massaakin saanut lisää, hienoa, tuo varsan honteluus alkaa jo olla poissa! Kuulemma kärrejäkin alku järkytyksen jälkeen on hyvin vetänyt, ja innostunut hommasta, raviradallakin käynyt pörräämässä!
Viikon (vai kahden?) kuluttua tammakin pääsee uuteen koppiinsa tutustumaan (; !

[Ella]

6. joulukuuta 2009 TIKU KOTIIN!
Isäni ajama auto trailerin kanssa kurvasi Kivihaan pihaan huurteisena itsenäisyyspäivän aamuna. Tiku pääsisi vihdoin kotiin. Itse istuin etupenkillä jännittyneenä, mitä Tiku tykkäisi tallista ja muista hevosista. Isä parkkeerasi auton pihalle ja minä lähdin availemaan Tikun solmuja. Poni oli selvästi aikuistunut ravitalli aikana, ja tänäänhän se olisi jo kolmevuotias!
Pööööörhööhpöör, kuului trailerista kun avasin itselleni ovea ja puikahdin sisään.
"Iskä tuu avaamaa Tikulle siltaa, tää on irti nyt!" huusin ja nappasin riimun käteeni. Tiku säpsähti hieman, kun takasilta avautui, ja isä tuli taakse.
"Noniiin, nyt aukeaa puomi!"
Sitten tultiinkin vauhdilla pois kopista, ja Tiku toivotteli huomenet muille hevosille kovaäänisellä hirnahduksella.
"Olepa sinä hiljaa siinä!" puuskahdin ja pyysin isää samalla kantamaan tavarat varustehuoneeseen. Me lähdimme Tikun kanssa talliin päin. Neiti seurasi kiltisti perässä, ennen vanhaa se olisi pomppinut ja säntäillyt joka suuntaan (;

Pian saavuimmekin tallin ovelle, ja Tiku jähmettyi heti paikalleen, kun pääsimme ovista sisään. Heti ensiksi Caffee ja Bonessa halusivat tulla tutustumaan, jolloin Tiku vaihtoi käytävän toiselle puolelle. Sieltä kimppuun hyökkäsikin Reeta ja Pam. Tiku jähmettyi ihan kauhistuneena paikoilleen, ja sain suostutella sitä pitkään liikkeelle.
Pian pääsimmekin omaan karsinaan turvaan. Päästin Tikun irti ja poni alkoi heti tutustua karsinaansa. Se kierteli tarkasti kaikki paikat ja sitten tajusi, että oikeanpuoleisessa karsinassa olikin elämää. Donna tuli kiltisti tekemään tuttavuutta, onneksi molemmat tammat näyttivät viihtyvän hyvin. Tarhakavereitakin kun ovat.

Suljin karsinan oven perässä, ja sitten kävin pikaisesti sijoittelemassa tavaroita oikeille paikoilleen. Tungin hyllyihin tavaraa, ja mietin että täytyykin joku päivä oikein urakalla nimetä meidän tavaroita. Katsoin vielä, että muutkin tavarat olivat suht siististi, kävin moikkaamassa Tikua, ja toivotin mielessäni onnea aamutallin tekijälle, joka näytti olevan Alisa. Tamma kun saattaa pelleillä tarhaan mennessä :D tosin positiivinen olo jäi aamun hienosta kävelystä tallille!

[Ella]

9. joulukuuta 2009 YLEISTÄ HÖMPPÄILYÄ
"Lunta sataa, ai että on ihanaa!" mietiskelin hiljakseen kun kävelin tallille. Koulu oli loppunut jo aikasemmin kuin normaalisti, 12:00, joten pääsin nauttimaan talvipäivästä yksikseni tallille. Ponit kyllä hörähtelivät tarhoissaan, ja kävin moikkaamassa lähimmän tarhan asukkeja. Oripojat pörheilivät kaikki minua moikkaamaan, ja ihana amerikan uutuus Huli oli ensimmäisenä tökkimässä taskujani. "Hei pojat, nyt kyllä saa tälläinen kerjääminen riittää" naurahdin ja suuntasin tallinlämpöön. Ensi viikoksi olikin luvattu hurjia pakkasia, täytyisi kaivaa Tikun loimet jostakin laatikosta aamutallintekijöiden käsien ulottuville.

Ensimmäisenä suuntasin kuitenkin karsinalle, ja putsasin sen pikaisesti, sillä tälle aamulle ei karsinoiden putsaajaa ollut löytynyt, Jouko ehtiessään siis ruokkinut ponit ja heittänyt ulkoilemaan. Tiku on minun onnekseni niin siisti, että karsina oli helppo putsata, vain likaiset pois ja hiukkasen puhdasta tilalle. Pyyhin myös suolakiven, Tiku kun ei ollut sen suurin käyttäjä, pölyyntyi ja likaantui se nopeasti.

Sitten kävin vähän järjestelemässä tavaroita varustehuoneessa. Katsoin että päivittäin tarvittavat tavarat oli helposti saatavilla ja että Tikun kaikissa tavaroissa luki nyt ponin nimi, ettei mene sekasin. Sitten lähdinkin hakemaan tammaa sisälle. Poni juoksi portille vastaan ja lähti kiltisti mukaani. Kuitenkin ennen kuin tallille ehdittiin, varsa kerkesi säikähtää naapuri tarhan miesten huutelua ja tuijottelua, sekä jotain puskassa rasahtanutta oksaa. Huokasin hiljaa itsekseni, ehkä tämä kuitenkin tästä vielä reipastuu, uusi paikka ja uudet tuttavat jännittävät. Onneksi tammalla on ihanat ja kohteliaat karsinanaapurit, voisi ottaa mallia niistä hienoista puoliverisistä!

Laitoin Tikun käytävälle seisomaan, ja harjasin ponisen puhtaaksi. Onneksi pahin kura-aika oli jo mennyt, ei tarvinnut joka hetki olla jalkoja pesemässä. Kun Tiku oli suhteellisen siistin näköinen, nappasin sille suitset päähän ja etsin liinan tallin kaapeista, ja sitten suuntasimme kentälle. Melkein jo onnistuin liukastumaan tallin pihalla, lumi oli salakavalasti peittänyt jään alleen. Tiku onneksi kerrankin kesti rauhallisena, vaikka itse roikuin liinassa ja könysin maassa polvilteni. Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin kentälle, joka oli aavistuksen liian kova raskaammalle työskentelylle nuorille ponin jaloille. Kävelimmekin jo hieman pehmeämmällä uralla ensin joka suuntaan, ja sitten pyysin Tikua ravailemaan isolla ympyrällä. Tiku vastasi hienosti pyyntöihin, vaikka vähän jännittikin kovaa pohjaa (mitäs on mennyt maneesissa...) Ravitallillakaan kun työskenteli ajamisen parissa, ja silloin menty kaikenlaisilla pohjilla, mutta selvästi vähän jännitti, ainankin uutta paikkaa. Meillä onneksi hokit jalassa, ei tarvitse liukastelua pelätä. Kohta puoliin kuitenkin lopeteltiin ja käveltiin taas hiukkasen. Omatkin jalat alkoivat vähän jäätymään, innolla odotan aikaa jolloin pääsee Tikun selkään kapuamaan ilman satulaa kylmillä pakkasilla (;

Kun poni oli taas pihalle laitettu, Jekun hoitaja Sara ja Eeva tulivat yhdessä rupatellen minua vastaan.
"Moi!" huikkasin heille, ja he vastailivat minulle. Vaihdeltiin pikaisesti kuulumisia ja sitten minä taas suuntasin lämpimään satulahuoneeseen lehtiä lukemaan ja jutustelemaan muiden kanssa.
Pian kello kuitenkin näytti sen verran, että äiti tulisi hakemaan minut englantia opiskelemaan. No huomennahan tallille taas pääsisi!

[Ella]

15. joulukuuta AAMULLA TALLILLA
Tänään siis päädyin ennen koulua tallille, myöhään kun olen menossa. Aamutallilla ei näköjään ollut tekijää ollut, joten ihanainen Jouko pappamme oli heittänyt poneille sapuskat ja myöhemmin ulos. Joten siis, suuntana karsinan putsaus! Pian homma oli hoidettu ja lähdin tarhalle hakemaan Tikua sisälle. Donna se sieltä tulikin portille vastaan, Tiku-possu jatkoi heinän popsimista, ihan kuin ruokaa ei olisi nähnytkään. Nappasin tamman kiinni, ja Donna jäi kiltisiti odottelemaan portin sisäpuolelle, kun me jatkoimme matkaa talliin päin.

Tikulle oli taas energiaa kerääntynyt, sen siitä saa kuin laiska omistaja ei joka päivä jaksa puuhailla ponin kanssa riittävästi. Tamma pomppi ja loikki koko matkan talliin ja sain ojentaa sitä välillä oikein kunnolla. Ovessa meinasi tulla yhteentörmäys, Tiku lähti jyräämään ylitse. Silloin neiti saikin sitten riimunarusta nenälle, ja näytti loukkaantuvan tästä oikein kunnolla. Kun karsinaan päästi, tamma vain meni ihan toiselle seinustalle ja mulkoili minua sieltä.
"Kannattaapa taas miettiä, mitä sitä oikein kanssani touhuaa", mutisin Tikulle, ja samassa Miuku tuli tervehtimään minua ja ihmettelemään selvästi outoa hälyä tallissa tähän aikaan.
"Moi Miuku" sanoin, ja nappasin kissan kainaloon. Onneksi tämä katti ei ole kaikkein vähä karvaisinta sorttia, täällä hirmupakkasissa saattaisi muuten jäätyä varpaat! Jatkoimme yhdessä matkaa varustehuoneeseen, josta mukaan lähti harjat ja suitset sekä liina.

Kun olin saanut Tikun kiinni käytävälle, heitin loimen karsinan oveen ja harjasin ponisen kunnolla. Kun takkuinen häntäkin oli selvitetty, laitoin suitset päähän (jotka menivät ilman minkäänlaista taistelua, wuhuu!) ja liinan kiinni. Heitin ponin selkään vielä fleeceloimen, ettei tamma paleltuisi! Sitten lähdimme yhdessä metsäpolulle. Tiku käveli perässäni, seuraten kaikkialle minne keksin sitä viedä. Tähän oli tyytyväinen, ennen arkajalka tammani olisi kammoksunut kahden lähekkäin olevan puun lävitse kulkemista, mutta nyt uskaltatui suorittaa homman hienosti! Sitten nostin vielä kaikki jalat ilmaan, hienosti nousi muuallakin kuin tallissa. Sen jälkeen suuntasimmekin kentälle, jossa pyysin Tikulta heti ravia ympyrällä. Suuntaa vaihtaessa tuntui, että tämä suunta olisi jäykempi, pitääkin muistaa tarkastella asiaa jatkossakin. Otimme yhdet laukkapätkät kumpaankin suuntaan ja sitten ravin kautta käyntiin. Loppukäynnit kävelimme yhdessä kentällä, ja sitten venytin vielä etujalat. Tästä Tiku selvästi nautti, se on aina erittäin innokas venytteli tuokioissamme. Huomasinkin samalla, että tamma oli hokilla onnistunut polkaisemaan etuseen pienen vekin, jonka hoidinkin heti ensimmäisenä kun talliin pääsimme.

"Pitääkin siis laittaa Tikukin kengityslistaan, saadaan vähän pituutta kaviosta pois, jos estäisi näitä hokin polkaisuja" ajattelin, ja kun poni oli taas karsinassa käväisin kirjoittamassa kengityslistaan Tikunkin. Sitten loimen vaihto ja poni takaisin pihalle. Ïtse jatkoin matkaani talliin, ja kirjoitin ilmoitustaululle lipun, jossa pyysin muita ottamaan Tikun jo neljältä sisälle, sillä tulisin itse vielä ajamaan tamman. Myös vapaaehtoisia kyytiläisiä kaivataan!

Sen jälkeen suuntasinkin jo kiirustii bussille, johon ehdin ihan nipinnapin.

[Ella]

15. joulukuuta 2009 AJELUA
"Moi kaikki!" huikkasin tallilaisille kun saavuin viiden jälkeen tallille. "Moi!" tuli kuorossa vastaus ja vaihtelimme kuulumisia hieman tallituvassa.
"Otettiin Tiku jo sisään niinkuin pyysit" Siiri sanoi ja kiitin häntä. Poni on saanut vähän rauhoittua ennen ajeluretkeämme.
"Mie lähdenkin jo tuonne tallin puolelle, jos löytyy pari vapaaehtoista kyytiläistä, ilmestykää sinne puolen tunnin kuluttua, ja pukeekaki lämpimästi päälle, ei sitä tiiä kauan meillä menee aikaa" sanoin ja naurahdin samalla kuin lähdin tallille.

Tiku pörisi jo karsinassa vastassa ja feikin oli tallissa Reetaa paijaamassa.
"Moi fei, ei kiinnostaisi ajelu tänään?" huikkasin.
"Sori Ella, tänään ei ehdi, vielä viimeiset kouluhommat pitää tehdä ennen lomaa" fei vastasi ja pyöritteli päätään.
"Okei, miullakin noita hommia vielä jäljellä, mut pakko purkaa ponin energiaa, meinasin viikonloppuna kiivetä selkään, ehtisitkö sillon tulla auttamaan?" sanoin ja samalla nappasin Tikun mukaani karsinasta käytävälle
"Joo, tottakai jos vaan samaan aikaan pörrätään tallilla" fei vastasi.
"Kiva juttu!" sanoin innoissani, ja lähdin hakemaan harjoja. Harjasin vaan pikaisesti valjaitten kohdan ja otin kaviot, tilsatkin olivat ehtineet jo sulaa, joten pääsimme reippaasti valjastamaan ponia. Tiku oli ihan hämmentynyt, että mitäs nyt taas tapahtuu, mutta rentoutui suhteellisen pian ja lähti kiltisti pihalle, jonne kevyt reen olin jo ottanut esille tallin takaa.
"Hei Emmu, kehtaatko tulla pitämään Tikusta kiinni kun kiinnitän aisat?" huudahdin tytölle joka juuri astui ulos tallituvasta.
"Tottahan toki!"

Tiku onneksi seisoi kiltisti kuin vanha konkari, ja pian hyppäsinkin reen kyytiin. Aluksi poni vähän vierasti reen jalaksista lähtevää narinaa lunta vasten, mutta jo tallituvan kohdalla kulki halukkaasti eteenpäin. Kyytiläisiäkin lähti mukaan, Veera ja Meku uskaltautuivat tulla matkaan.
Suuntasimmekin heti jo pimenevään metsikköön, onneksi olin tajunnut laittaa Tikulle heijastimia kaulaan ja jalkoihin, yritetään edes näkyä täällä pimeässä. Pari säpsähdystä tuli sinne ja tänne, mutta sekä kyytiläiset ja kuski että ponikin selvisi elossa reippaasta 40min lenkistä. Veera ja Meku lupasivat suositella Tiku-turvapollen rentoutuskyytiä muillekin!

Jätimme kyytiläiset jälleen tuvalle, ja sitten ajelimme vielä tallin pihalle. Tällä kertaa apuria ei löytynyt, mutta Tikukin vaikutti väsähtäneeltä, joten uskalsin yksinään irroitella aisat. Sitten veinkin ponin sisälle ja heitin loimenkin vielä selkään, tamma oli hieman hionnut kaulasta ja valjaiden alta. Paijasin ponia vielä käytävällä hetken, ja sitten laittelin karsinaan. Verdie tulikin tekemään iltatallia, ja auttelin häntä ottamaan viimeisetkin ponit sisälle. Sitten suuntasin tupaan lämmittelemään ja viettämään aikaa muiden kanssa.

[Ella]

18. joulukuuta 2009 HENKISTÄ JA FYYSISTÄ VALMENTAUTUMISTA
Joo eli tosiaan myö nyt Tikun kanssa valmistutaan viikonlopun ratsastuksiin. Joten siis tänään ennen pikkujouluja tulin ajoissa tallille. Kävin moikkaamassa muita lämpimän tuvan suojista, ja itse pakkasta uhmaten jatkoin matkaa tarhalle. Tiku tuli turpa huurussa vastaan ja lähti innokkaasti mukaani tallin sisälle. Tällä kertaa tuli vain pikainen harjaus, illalla puunattaisiin poneja sitten paremmin. Varustin myös mukaan satulan, josta Tiku ei enää välitä, ainankaan satuloidessa. Sitten suuntasimme kentälle, jossa Eeva oli Bonessan ja Siiri Caffeen kanssa.
"Terve", huikkasin heille, ja vaihdeltiin kuulumisia.

Sitten työskenneltiin Tikun kanssa, ensin käynnissä ja sitten ravissa sekä laukassa. Huilailtiin usein, kylmä ilma kun noiden hevosten keuhkoihin vähän käy. Laskin myös jalustimet heilumaan kylkiin, ja Tiku ei ollut moksiskaan! Tyytyväisenä vaan liikkui eteenpäin. Kerran huolella tehty toimii siis myöhemminkin.
Pian jo erittäin tyytyväisenä tuloksiimme lopettelimme ja lähdimme tallille päin. Purin Tikun käytävällä ja jätin jo karsimaan huilailemaan kevyesti loimitettuna.

Itse suuntasin tupaan odottamaan varsinaisen illan alkua!

[Ella]

19.-20. joulukuuta 2009 EKA JA TOKA KERTA SELÄSSÄ
Eli tuo viikonloppu oli meille jännittävä, mie kiipesin Tikun selkään ekaa kertaa! Poni käyttäytyi todella todella hyvin, ja kukaan ei satuttanut itseään, vaikka välillä joku mörkö kammottikin kentän nurkissa, ja kun mami ei ollut siinä vierellä kävelemässä ja neuvomassa. Mutta rohkea pieni tamma vei homman hienosti kotiin, ja sunnuntaina käpöteltiin jo ilman taluttajaa ympäri kenttää. Hiukan nopeasti edetään, vaikka juuri olenkin todennut, että tämän varsan kanssa kaikki kannattaa ottaa viimeisen päälle huolella.

Koko tämä jouluviikko tarkoitus treenailla ja käydä selässä vähän väliä, sitten vuodenvaihtumis viikolla huilitaan välipäivät, ja ensi vuoden puolella aletaan ihan treenailemaan asioita, ja saattaa olla, että Tiku käy taas vieraissa koulutuksissa, pitää tutkiskella asiaa (;

mutta ISO KIITOS tallilaisille jotka meitä tsemppasitte ja kannustitte, sekä avustitte sitten h-hetkellä! (:

[Ella]

12. tammikuuta 2010
Uusi vuosi korkattu, jihuu! (: Joululomailut siis lomailtu, ja Tiku pääsee taas työn makuun.

Kävelin tallille pitkän koulu päivän jälkeen. Pimeä tuli taas liian aikaisin, mutta onneksi kentällä oli valot. Pohjakin oli oikein loistavassa kunnossa, kunnon pakkaset ja säännölliset lumisateet olivat pitäneet sen mukavan joustavana ja pitävänä.

Pian saavuin tallille, ponit pörisivät pihalla tervehdyksensä. Minä menin suoraan tall sisälle ja laitoin Tikun tavarat valmiiksi. Ketään ei näkynyt paikalla, mutta tallituvassa paloi valo, siellä ehkä olisi porukkaa. Lähdin sitten tarhoille, Tiku tuli vastaan portille! Donna katseli heinäkasan luota kun nappasin sen kaverini matkaan mukaan. Tiku käveli vieressäni hienosti, upea tyttö! Sisällä tallissa laitoin ponin kiinni, ja hoidin pikaisesti ratsastuskuntoon. Sitten lähdimme kentälle päin. Matkalla kävin huikkaamassa tallitupaan, että käyn yksikseni Tikun selässä, tulkaa pelastamaan jos ei kuulu mitään 30min. Muut nyökyttelivät ja me jatkoimme matkaa.

Kentällä kiristin vyön ja kapusin selkään. Sitten kävelimme kenttää ympäri pitkin ohjin, molempiin suuntiin ja kääntelin painoavuilla loiville kiemuroille ja ympyröille. Kiemurat menivät, ympyröissä varmaan kuskillakin hieman hiomista. Sitten ravailimme ympäri kenttää. Tiku kulki rentona kuolaimella, joten uskalsin kokeilla käyntisiirtymiä lyhyille sivuille. Poni vastasi hienosti! Istunnalla ratsastin paljon, ohja oli rennolla tuntumalla. Sitten teimme saman toiseen suuntaan. Loppuraveissa annoin pitempää ohjaa ja poni venytti kaulaa hyvin eteen-alas. Teimme samalla loivaa kiemuraa, poni oli hieno! Sen jälkeen loppukäynnit, oon tosi ylpeä ponista! Kaikki meni tooosi hyvin!

Takaisin talliin matkalla kävin huikkaamassa että olen elossa. Tikukin oli kovasti tulossa tupaan sisälle, joten lähdimme tallille päin kipin kapin. Laitoin ponin suoraan karsinaan ja palauttelin varusteet paikoilleen. Autoin vielä ottamaan Donnan sisälle ja sitten suuntasin kotia kohti fysiikkaa lukemaan.